Käytiin sunnuntaina katsomassa Lexin siskoa Dessiä ja veljeä Becksiä Kouvolassa. Ja oli tosi mukavaa treenailla pentuja ja ylipäätään nähdä niitä! Tiiu myös rokotti Lexin samalla. Klinikalla punnittiin pennut: Lex 10 kg, Des 7 kg ja Becks 6,7 kg. Tiesin että Lex on kasvanut äkkiä, mutta en nyt tajunnu että kokoerot on noin valtavat. Pikkupentunakin Lex oli huomattavasti muita isompi ja painavampi kyllä. Ja siitä se ahdistus sitten alkoi tosissaan... OCD.

Muutenkin on ahdistanut kun Lex jatkuvasti kolhii itseään joka paikkaan, kiipeilee ja saa leikkiessä töytäisyjä koko ajan etenkin etupäähänsä, mutta yhdistettynä siihen tuo kasvun vauhti niin riskit, että saadaan OCD tuntuu jotenkin superhyperahdistavan isoilta. Täytyy vaan toivoa, etä koiralla olisi ihan huippugeenit!

Koitan nyt kuitenkin tarkkailla entistä tarkemmin minkä verran pentua syötän ja liikutan. Pumpulissa sitä ei voi pitää ja itse se haluaa leikkiä ja koheltaa, kyllähän koiran tulee normaalia touhuilua kestää... Koitan myös nauttia kun vielä ei mitään merkkejä ole koirassa mistään viasta ollut, mutta halusin nyt jakaa tämän ahdistuksen kuitenkin :) Pitäisi myös muistaa että koira voi sairastua ihan mihin vaan muuhunkin eikä pelätä jotain yhtä kamalasti.

Proud of SBCAK:n sivuilla on juteltu nyt paljon OCD:sta ja kaikki nuo jutut ovat vielä hyviä lietsomaan näitä ahdistustiloja. Siitä mikä OCD:n aiheuttaa ei tarkkaa tietoa ole vaan homma vaikuttaa menevän 30 % geenit, 60 % ravinto ja liikunta. Eikä siitäkään ole varmuutta mikä nyt sitten on oikea ruokavalio tai liikuntamäärä/-laatu. Mutta voi kun siltä säästyttäisiin ja Lexistä tulisi terve ja kestävä harrastuskoira! Vaikka tosi iso sellainen :)